Päiväkirja osio

4.9.2009

Howdy!

Tämän englanninkielisen tervehdyksen myötä haluamme tässä päiväkirjapäivityksessä kiinnittää huomion orkesterimme kansainvälisyyteen. Miten niin kansainvälisyyteen? No, siis kaikki ovat kyllä Suomen kansalaisia (vaikka näytämmekin toisinaan ryssiltä), mutta ns. ”käytännön kansalaisuudet” ja sitä kautta puhekielet ovat hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia. Orkesterissammehan on kaksi ns. suomea puhuvaa, tavallista suomalaista (kotipaikat Jyväskylä ja Naantali), kaksi turkulaista (tai pikemminkin yksi turkulainen ja yksi raumalais-turkulainen) sekä yksi pohojalaanen, kenen vakituinen tuuraaja on Tampereelta (se kaikkein pahin vaihtoehto, nääs). Jotenka kuluvaa kesää voisi markkinoida esim. teesillä ”Summer 2009 Mikko & Myrskylyhty goes Inter-Finland”.

Voi vain kuvitella, millainen verbaalinen sekamelska keikka-autossamme (nimetty Raimoksi) siis vallitsee, semminkin kun vasta äärimmäisen keskittyvän kuuntelemisen jälkeen saattaa päästä ns. kärylle siitä, mitä keskustelu ylipäätään koskee, puhumattakaan yksittäisistä termeistä. Tämän dilemman vuoksi olemme laatineet sanakirjan pysyäksemme perässä, mitä keikkabussissamme käytävät aina niin älykkäät keskustelut koskevat.

Seuraavassa lyhyt oppimäärä:

ankkastukki = pullapitko
huisuutes = korttipeli Kauhavan Oravankylästä
juakales = kieroilija
karteekit = verhot
kiärä = huijari, pahantekijä
korvee = sanko
kyönikki = omasta mielestään ovela
puari = pienikokoinen ulkovarasto
seseentköönt = seitsemänkymmentä
tupsluurit = päiväunet
tohno = päiväunien jälkeen nautittu päiväkahvi (ei kaksimielistä merkitystä)
toffelpalttoo = kankainen ulkotakki
trasu = tiskirätti
ulsterlukko = raumalainen jujutsuliikesarja (ei tekemistä ko. kaupungin SM-liigajääkiekkojoukkueen kanssa)

Lisää vokubulaaria koskevia päivityksiä luvassa myöhemmin. Ehkä.

Mitäpä kuluvasta kesästä voisi kertoa? Näkyvin tapahtuma lienee Kesäillan valssi-esiintyminen, joka vei meidät pitkästä aikaa satoihin tuhansiin suomalaisiin kuvalaatikoihin. Timon tehdessä silloin tällöin keikkoja oman Kilimanjaro-orkesterinsa kanssa, hänen vakituiseksi tuuraajakseen asettunut Tuomas Lehto on tuonut ja tuo jatkossakin silloin tällöin omaa leimaansa ryhmämme esiintymisiin, samoin kuten Samulia näkyy keikoilla tuon tuosta Mikko T:n muiden projektien vuoksi.

Edellä mainittu hätätilannemies T. Lehto on muuten mies foxtrot-rallin ”Minä ja Rautavaara” takana – tätä tanssijalkaan lyhentämättömänä nytkähtävää nostalgiapläjäystä olemme paitsi esittäneet keikoilla (ja ihan töllöttimessä asti), myös nykineet studiossa ns. narulle, siis jonkinlaiselle tallennusformaatille. Ilmestyykö ”Minä ja Rautavaara” sinkuksi, siitä ei vielä varmuutta, mutta seuraavalle levylle viimeistään sitten. Levyn ilmestymisajankohdasta ei tätä kirjoitettaessa ole vielä mitään käsitystä, emme uskalla edes arvailla.

Kesän mittaan uusi, viimein käyttöön saatu keikka-auto on sahannut on ympäri Suomea, uusia keikkapaikkatuttavuuksiakin on saatu, muutenkin ryhmämme voi kaiken kaikkiaan mainiosti. Suuri kiitos teille kaikille, ketkä olette käyneet keikoilla ja omalta osaltanne ylläpitäneet koko maailmassa ainutlaatuista, suomalaista tanssilavakulttuuria. Kesälavat kun ovat auki kuitenkin vain noin neljäsosan vuodesta.

Näihin kuviin ynnä – ÄND – tunnelmiin.

P.S. Käyttäkää Menneniä.

16.3.2009

Kakku pöytään ja ampukaa ilotulitteet. Päiväkirjaan tuli uutta tekstiä. Voitte ampua myös pianistin.

Viime stoorista onkin 11 kuukautta. Kuten armaat fanit tiedätte, paljon on tapahtunut. Koska esim. viime elokuun tapahtumien puinti yli puoli vuotta myöhässä olisi epäajankohtaista, keskitymme puimaan alkuvuoden tapahtumia. No, elokuun tapahtumista sen verran, että Riku ja Juha kävivät Tampereella grillillä, Juha otti lihiksen kahdella nakilla (kaikki mausteet) sekä puolen litran colan ja Riku taas makkaraperunat (ilman sinappia) ja puolen litran maidon. Seuraava gourmetraportti luvassa myöhemmin. Loppuvuonna mitään mainittavaa ei sitten tapahtunutkaan... :-)

Tosiaan, tämän vuoden alusta saimme riveihimme uuden kitaristin, Luostarin Timon. Hänestä on valtavasti kyselty, joten biografiaosastolta löytyy infoa hänestä. Timo on mielestämme istunut Myrskylyhty-hiekkalaatikkoon varsin mukavasti, samanlainen kakara kuin kaikki muutkin. Lisäksi hän Lapinkiertueen myötä alkoi harrastaa maratonjuoksua ja rytmistä voimistelua; vitsi vitsinä, reväytti Ylläksellä nilkasta nivelsiteet ja on viime aikoina painellut kolmijalkaisena, kaksi jaloista on lainassa Kittilän terveysasemalta. Ajattelimme ennen keppienhakureissua säästää vaivan ja asentaa hänelle puujalan, mutta sitten totesimme, että keikkabussissa on jo tarpeeksi (liikaakin) huonoja vitsejä.

Timoa muutamalla keikalla tuuraamassa on ollut Luoman Jani, mainio mies ja muusikko, Marko Lämsän Pallosalama-orkesterista. Tämä onkin mainio tilaisuus kiittää avusta ja hienosta soitosta ja lähettää hätätilannemies Luomalle kiitokset ja terveiset!

Tosiaan juu, alkuvuosi on mennyt ihan ympäri Suomea. Itäisin paikka lienee Imatran Vuoksenniska, läntisin Tukholma, eteläisin Tallinna ja pohjoisin Kittilän Levi. Varsinkin Tukholma ja Tallinna, nehän on hienoja suomalaisia kaupunkeja juu. Maantieto hanskassa ja hanskat huilaa Juhan bassorummun sisällä. Siitä muikea soundi.

Lapinrundi oli melko lailla perinteitä noudattava. Nautimme Ylläksellä Eväskorissa Suomen ykköspizzat ja Pipolassa vedettiin hyvä keikka ja Suomen ykköshampurilaiset. Kuusamossa käytiin kääntymässä, mutta Levillä sitten nähtiinkin merkittävä ja harvinainen urheiluspektaakkeli, kun ensin kohtasimme Virallisessa Ystävyyssählyottelussa Virallisen Ystävyysorkesterimme Neljänsuoran ja sen jälkeen vietimme iltaa, iltapäivää ja yötä nauttien toistemme seurasta, saunasta, uimisesta, hyvästä ruoasta ja juomasta sekä muista paikallisista meiningeistä ja nähtävyyksistä. Jostakin kumman syystä vain heidän nettipäiväkirjassaan: www.neljansuora.fi on ”unohtunut” mainita, että me voitimme sählyottelun MURSKALUKEMIN. :-) Lopullisen niitin suoralaisten selkärankaan iski Rauman oma foksi- ja rannelaukaustykkimme Pastilli-Jussi. Aplodit!

Erityiskunniamaininta huoltojoukkona toimineelle omalle puujalallemme Timolle ja suuret kiitokset neljänsuoralaisille. Toteamme vain, että teetä, paahtoleipää, ja sählytreeneihin ja sassiin, pojat, tällaisina urheilullisina tyyppeinä konsultoimme mielellämme kaikissa muissakin liikuntaan liittyvissä asioissa. Tuominenkin kun on notkea kuin pakastekalkkuna. Uusiksi pian, uusiksi pian, hoblaa!

Tähän päättyy tämä kirjallinen suorite, seuraavana yleisökilpailuna julistammekin: minä vuonna seuraava päiväkirjateksti ilmestyy? Lähimmäksi arvanneelle palkinnoksi käytetty 9V-paristo Timon kitaranvirittimestä SIGNEERATTUNA. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Rakkain terveisin,
Myrskylyhdyn pressiosasto.

19.4.2008

Levyjulkkaria, Lappia ja muuta tapahtunutta...

Viimeisen päiväkirjapäivityksen jälkeen on ehtinyt tapahtua koko läjä erilaisia tapahtumia. Mistäköhän alettaisiin purkaa tätä pakettia?!?

Ensinnäkin, levy saatiin kunnialla ulos. Tai siis julkaistua. Haluamme todella kiittää kaikkia levyn valmistumiseen vaikuttaneita. KIITOS! Levystä saamastamme positiivinen palaute kertoo, ettei Hämiksen kammiossa viettämämme aika ole mennyt hukkaan (sanakirja: Hämis = tuottajamme Jorma Hämäläinen, kammio = studio). Olemme huomanneet, että eri kuulijoiden suosikkibiisit jakautuvat tasaisesti. Levy on kuulemma monipuolinen, ja siellä on eri juttuja eri makuihin. Se on hyvä se. Saimme tehdä sekä menevämpää, meille ominaista "kitaravetoista" musiikkia, että ihan oikeilla jousilla väritettyä "herkempää" musiikkia. Samulikin ralliautoili ihan pääkaupunkiin saakka taikomassa muutamaan biisiin harmonikka- ja urkumaailmaa. Suuri kiitos Samulille ja jousisoitinpartiolle.

Levynjulkkarit M/S Tallink Galaxylla olivat hauska häpeninki. Meno oli aikamoista, ja jatkui pikkutunneille saakka. Lahtelaismiestä siteerataksemme: "eihän teidän kanssa uskalla enää lähteä risteilemään, kun on aina niin hirviä meininki". Kyllä se on niin, rakas yleisö, että te teette sen meiningin, ja me korkeintaan tarjoilemme siihen hiukan polttoainetta. Siispä seuraavaa Iskelmäristeilyä odottelemaan, lähtö on muuten keskiviikkona 23.4. ja laiva on M/S Silja Europa. Tarkemmat risteilytiedot web-osoitteesta www.tallinksilja.fi Paikalla nähdään silloin myös paviaanilaumamme pitkäaikainen ystävä ja rikostoveri, Iskelmäradion legendaarinen toimittaja Mr. Timo Virkkula. Aivot siis saa - ja kannattaa - tältä risteilyltä jättää suosiolla kotiin.

Ryhmämme kävi hetikohta levyn julkaisemisen jälkeen pyörähtämässä Lapissa. Keikkabussimme pysähtyi ainakin seuraavissa kohteissa: Mouhijärvi, Oulu, Äkäslompolo, Ylläsjärvi, Levi, Luosto, Rovaniemi ja Sotkamo. Mainittakoon heti alkuun, että ilmat todellakin suosivat meitä ja kanssamatkailijoitamme. Eipä voi Lapin luonto ja sää enää juurikaan kauniimpi olla. Osa kunnostautui hiihdossa, osa muussa kuntoilussa (lenkkeily, sulkapallo) ja kaikki pizzansyönnissä. Äkäslompolossa on nimittäin mielestämme Suomen paras pizzeria, Eväskori. Myrskylyhty suosittelee arvosanoin 10-10-10-10-10. Lisää informaatiota: www.evaskori.fi Terkut Tainalle ja Esalle! Meillä oli matkalla myös pala luxusta: vapaailta! Silloinhan suuntasimme Pipolaan nauttimaan maanmainion Varjokuvan tarjoamasta viimetteen päälle hiotusta viihteestä. Kiitos ja terkut Varjokuvan soittajaystävillemme! Jotta meitä ei vieläkään epäiltäisi liian terveellisistä elämäntavoista, teimme Pipolassa (Ylläksen Kaivohuone) perusteellisen ekskursion savuporojuustohampurilaisten maailmaan, ja kyllä kyllä, Suomen parhaat hampit löytyy sieltä. Miten voi kaksi ruoasta pitävän muusikon taivasta olla Suomen kokoisessa maassa 900 m päässä toisistaan, kuitenkin 1000 km päässä kotoa? Äkäslompolon keikastamme: meininki laajennetussa ja uudistuneessa Pipolassa oli mahtava, suorastaan hekumallinen, ja jengiä paikalla turvoksiin asti. Onnittelemme Pipoa onnistuneesta laajennuksesta ja kiitämme jälleen kerran nauttimastamme vieraanvaraisuudesta. Toivottavasti näemme pian!

Mahtava oli meininki myös Levihotellissa, jossa jo iltayhdeltätoista henkilökunnan oli pakko laittaa oveen lappu "Ravintola täynnä". Kansa rokkasi kuin viimeistä päivää meidän ja Jyrki Mäkelä & Cavaljeerin tahtiin. Leviltä Kanajarkon karavaanilaatikko (keikkabussimme) singahti kohti Luostoa, jossa odotti aina iloinen henkilökunta, kansainvälisen tason gourmet-poronkäristys ja mukava tanssi-ilta. Väkikin löysi paikalle. Hyvät jortsut Luostolla, kuulemma osui tanssijalkaankin! Kotimatkalla Lapin lumilta kävimme runttaamassa menobiisit ilmoille Rovaniemen Valdemarissa ja nauttimassa Sotkamon Naapurinvaaran ainutlaatuisesta tunnelmasta ja Suomen ehkäpä kauneimmista tanssilavanäköaloista. Suosittelemme! Naapurinvaaralla illan soitannollisista toimista kanssamme huolehti loistava Taikakuu-orkesteri. Terveiset ystävillemme Sampalle, Jannelle, Empulle ja Jannelle, sekä terveiset ja kiitokset Naapurinvaaran rautarouvalle Sirpalle!!!

Kuten Taikakuun sällit kovasti väittävät, "Hiljainen on laulu rakkauden"... mutta hiljainen oli myös Myrskylyhty-seurakunta kotimatkalla Sotkamosta Turkuun, sen verran uuvuttava oli reilun viikon mittainen Lappi-Show. No, ei hätiä mitiä, kahden ruhtinaallisen vapaapäivän jälkeen tiedossa taas viiden päivän show. Jyväshovi oli turvoksissa väkeä, ja tottakai oli, koska lavalla kanssamme oli radioaalloiltakin tuttu Telma. Terkkuja Telman tytöille ja pojille, mutta erityisesti tytöille! Jämsän Himosareenan kautta kurvasimme vapaapäivän viettoon Jyväskylän suuntaan - ohjelmassa Kaveripäivät 2008, I osa. Ippe järkkäsi AIVAN MAHTAVAN systeemin. Ensin keilailtiin (bändin mestaruus valui Naantaliin muuan pianistille tiukan taiston päätteeksi) ja sitten: savusauna, avanto ja illallinen, jossa merkittävää osaa näytteli em. savusaunassa aiemmin päivällä savustettu lohi. Miten voi joku ryhmä tykätä näin paljon hyvästä ruoasta ja ihan vaan joutenolosta?!? Mahtava päivä. Kiitos Ippe ja kiitos Kristiina. Savusaunan ja avannon väsyttämä paviaanilauma nukkui yönsä kuin pienet possut ja suuntasi virkeänä kohti Kurikan yöelämän sammumatonta soihtua, hotelli Pitkä-Jussia. Pohojalaaset jortsuili, jorasi, kenties otti lasillisen tai kaksi ja Myrskylyhty soitti, lauloi ja veti rieskakebabit keuhkoon ennen kotimatkaa. Kyllä ruoka on hyvää, hyvä ruoka vasta hyvää onkin. Viikko päättyi ns. kotiotteluun, Turun Galax oli taasen täynnä tuttuja sekä tunjtemattomia ja meno yltyi varsin riehakkaaksi rokettirollien ja irwinpotpureiden osuessa turkulaisten ja kauempaakin tulleiden bilehermoon. Alakerrassa menosta ja meiningistä vastasi Däni ja Ailandöös. Mieletöntä!

Nyt loppuu lässytys ja aivotoimintamme keskittyy keksimään näppärää faniristeilyohjelmaa Teidän päidenne menoksi, arvon lukijat. Normaalin itsemme nolaamisen sijaan olemme päättäneet nolata teidät. Tulkoon risteilylle kuka uskaltaa.

Iloisen jälleennäkemisen toivossa,

Mikko M. ja Mikko T.

13.3.2008

Vihdoin ja viimein ensimmäisen teksti päiväkirjaosioon saatiin oikein nettisivuille asti! Ei mennyt kuin hiukan yli vuosi. Turhasta ahkeruudesta ja toimeksisaamisesta on tätä ryhmää siis turha syyttää.

Eipä silti, onpahan sen reilun vuoden aikana jotain saatu aikaankin - esimerkiksi on tykitetty jenkkaa eetteriin parin sadan keikan verran, kymmeniä tuhansia kilometrejä körötelty keikkabussilla, muutama tuhat kilometriä tai merimailia seilattu eri värisillä laivoilla ja levyllinen meidän näköistämme musiikkia saatu nauhalle. Lopputulosta pääsette arvostelemaan 19.3.2008 alkaen, silloin nimittäin juhlistamme uuden levyn julkaisua MS Tallink Galaxylla. Toivottavasti pidätte. Jos ette pidä, valehdelkaa edes sen verran, että tykkäisitte - kiitos mielenterveytemme puolesta tästä jo nyt.

Pyrimme jatkossa päivittämään tätä sivustoa ahkerasti - emme kommentoi, miten usein, koska aikataulu ei kuitenkaan pidä. Arvostamme, jos saamme täällä (keikkakuvaosastolla) julkaistavaksi keikoilla ottamianne hyviä tai hauskoja kuvia; e-mail-osoite, johon ne saa lähettää, ilmoitetaan lähiaikoina!

Viime aikojen kuulumisia: ekasta Lapinkiertueesta on juuri ja juuri toivuttu. Vastoin yleisiä luuloja koko paviaanilaumamme myös urheili, mm. Levillä nähtiin mykistävä sulkapalloshow kaikilla mausteilla. Ei ole tiedossa, ottaako Veikkaus tai kansainväliset vedonlyöntitoimistot pitkävetokohteeksi, tullaanko tätä urheiluspektaakkelia näkemään myös tulevaisuudessa. Vitsi. Fakta kuitenkin on, että kun välillä tekee muutakin kuin syö makkaraa, kulkee humppa ja foksikin paremmin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy lähetys Naantalista. Siirrän viestikapulan seuraavalle päiväkirjaruuneperille.

Parhain terveisin,
Mikko T.