Biografiat
Mikko Mäkeläinen:
s. tammikuussa 1982
Kutsutaan myös nimellä ”Kyky”.
Mikko on luonteeltaan hiukan ujo ja varmasti kaiken kaikkiaan yksi maailman kilteimmistä ihmisistä. Monista artisteista poiketen hän on ajanut alusta saakka eteenpäin paitsi omaa uraansa laulajana, ennen kaikkea oman bändin toimintaa ja pitää itseään yhtenä bändin jätkistä – ei artistina, vaikka se viitta hänen hartioilleen hyvin usein lasketaan (mikä on tietysti täysin oikein, koska artistihan hän on).
Hyvä käytännön todiste Mikon halusta tehdä töitä kiinteästi oman bändin kanssa on se, että viidestä julkaisemastaan levystä hän on neljä viimeisintä tehnyt oman bändin kanssa.
Tämä Turun Julio Iglesias on se, kuka ajaa keikkabussilla keikan kuin keikan jälkeen 600 km, eikä kuulemma väsytä yhtään, mutta kun hänet päästää nukkumaan, on helpompi herättää kuka tahansa koomasta kuin saada tämä kitaraa ja harmonikkaa soittava savikiekkolaulaja pystyyn alle 15 minuutin päällähyppimisellä. Musiikin lisäksi Mikko rakastaa hyvää ruokaa ja sen tekemistä, vapaapäivinä hänet näkeekin usein lieden äärellä esiliina päällä kauha kädessä.
Timo Luostari:
s. vuonna 1980 tammi- ja joulukuun välisenä aikana
Saanut joskus ammoisina aikoina lempinimen ”Lakeus”.
Moni teistä on varmasti nähnyt Timon muuallakin kuin Myrskylyhdyssä. Herra kun on musisoinut paitsi tuuraajana eri bändeissä, ainakin Lea Lavenin, Isto Hiltusen ja kaikkien Mattilan sisarusten sekä ennen kaikkea vaarinsa legendaarisessa Eino Luostarin yhtyeessä. Jos joku meistä on saanut tanssimusiikin äidinmaidossa, niin Timo. Mr. Lakeus kun makaili kehdossa niin Eino-vaari painoi vieressä haitarilla menemään. Siinä lienee yksi syy siihen, miksi tämän herran lauluohjelmistossa on mm. Dallapé-klassikkoja sekä soolohaitarikappaleita sovitettuina kitaralle; Ilta Välimerellä on Rikun ja Papan suosikki.
Timon myötä bändimme autoarsenaaliin on ilmestynyt yksi mercedes-kaunotar lisää, toisaalta, voiko muusikko muulla ajaa? Tästä kysymyksestä voi tulla koska tahansa tämän herran kanssa keskustelemaan. Pastilli-Jussi osallistuu tähän keskusteluun myös mielellään.
Timo on tuonut bändiin pohojalaasen murteen lisäksi myös ainutlaatuista tietämystä. Tiedossamme ei ole ketään muuta, kuka osaisi kaikkien Pohjanmaan pizzerioiden ruokalistat ulkoa. Oreganolla ja/tai valkosipulilla tai ilman. Timo on innoissaan paitsi Pappa Tuomisen pizzoista, myös kaikista kitaransoittoon liittyvistä härveleistä, vehkeistä ÄND vempaimista, joista he voivat Kyvyn kanssa keskustella tunti-, päivä- ja viikkokausia. Ja keskustelevatkin. Timo itse asiassa juttelee luontevasti ihan mistä vaan, ja hän toivottaakin kaikki musiikin ystävät lämpimästi tervetulleiksi vaihtamaan muutaman sanan kanssaan.
Mikko Tuominen:
s. maaliskuussa 1977
aka. ’Pappa’ tai ’Kanttori’
Opiskellut pianonsoitonopettajaksi Turun Konservatoriossa. Klassinen musiikki sai jäädä, kun veri veti viihde- ja tanssimusiikin pariin. Myrskylyhdyn paluumuuttaja; soitti bändissä 1999-2004, lähti hetkeksi muihin maisemiin toukokuussa 2004, mutta palasi jenkkapartioon vuoden 2007 alussa. Tällä välillä oli parisen vuotta Hotel Kämpin vakituisena viihdepianistina, ja toimi pianistina mm. Euroviisuissa ja Tangomarkkinoiden TV-orkesterissa sekä teki tuurauksia eri orkestereissa.
Keikkailun lisäksi Papalla on muutama pianonsoiton yksityisoppilas, ja jäljelle jäävänä vapaa-aikana hän mielellään lenkkeilee Naantalin kauniista, merellisistä maisemista nauttien, pelaa sulkapalloa, saunoo ja kokkaa ”tulista ja epäterveellistä” ruokaa. Jos Kyky on bändin ykkösmies pihvinpaistajana, on Pappa sitä italialaisten ruokien kanssa – pizzantekijänä hän on koko bändin mielestä koko Suomen kärkisijoilla.
Riku Nummela:
s. heinäkuussa 1982
vastaa ”häh?” kutsuttaessa ”Tangoprinssiksi” tai ”Taikuriksi”
Jos joku ei vielä tiennyt, Riku on Kyvyn kanssa toinen bändin kahdesta alkuperäisjäsenestä. Riku nimittäin oli perustamassa Myrskylyhtyä keväällä 1999, ja silloin hänen kaulassaan roikkui nykyisen Fender Jazz Bassin sijaan sähkökitara. Riku kuitenkin jätti bänditouhut taakseen opiskelun vuoksi samana syksynä, mutta koko tanssivan ja iskelmämusiikkia kuuntelevan Suomen iloksi palasi ylioppilaskirjoitustensa jälkeen remmiin parin vuoden tauon jälkeen – basistiksi, koska sellaiselle oli tarve Kyvyn keskittyessä keikoilla laulamisen lisäksi erilaisten äänten tuottamiseen kitaralla ja haitarilla.
Bändikaverin silmissä Riku on ehkäpä ryhmämme hiljaisin heppu, mutta kun hän avaa suunsa, kannattaa pistää oma leipäläpi kiinni ja korvat auki, koska yleensä kun Tangoprinssi puhuu, hän puhuu vähän, mutta asiaa. Kaikkien univajettaan täydentävien riemuksi Riku on hankkinut keikkabussiin trumpetin, jonka suloisella, toppatakin pehmeällä, samettisen eroottisella murinalla hän luo tunnelmaa erityisesti yön pimeinä hetkinä.
Vapaa-aikaansa Riku käyttää ”kaiken turhan ja täysin turhan tekemiseen”, mutta hänet on nähty sulkapallokentällä ja essu päällä keittiössä – Pappa Tuomisen mukaan Taikuri Nummela osaa kokata ”kansainvälisestikin erittäin kilpailukykyistä pekonipastaa”.
Juha Kangassalo:
s. elokuussa 1980
”Kingis”, ”Jorma” tai ”Pastilli-Jussi"
Rauman lahja koko maailman foksimusiikille. Ei ole eläissään työntänyt euron euroa tuplapottiin. Eikä jokeripokeriin. Eikä mihinkään muunkaan RAY:n masiinaan. Eikä työnnä. Juha on toinen orkesterin kahdesta oman soittimensa opettajasta, ja keikkailun lisäksi toimii Vakka-Suomen Musiikkiopistossa lyömäsoitinten opettajana. Tämä reteästi mersulla ajava, lyhyeen hiusmalliin mieltynyt jo 12-vuotiaana ensimmäisen keikkansa tehnyt komppikone on ennen Myrskylyhtyä soittanut ties missä, mitä ja kenen kanssa.
Pisimpiä projekteja oli ”Rytmipojat -91”, joka muutettuaan nimensä muotoon ”Kultaiset Tähdet” teki mm. kesällä 1999 kiertueen Jari Sillanpään kanssa. Kaikista muista järjettömän hienoista keikoista ja kokemuksista puhumattakaan.
Juhan unohtumattomista laulutulkinnoista saamme nauttia keikka toisensa jälkeen. Tanssimusiikin suuri ystävä painaa menemään iskelmäklassikkoja niin uskottavasti, että Riku ja Pappa toisinaan unohtavat, mitä biisiä parhaillaan esitetään. Tai ehkä heidän pitäisi keskittyä soittamaan eikä katselemaan Kingiksen baritonisoundin hurmaamia tsubuja.
Tykkää aivan hulluna saunomisesta ja on makeiden jälkiruokien ystävä. Jos joku on kuitenkin Juhan tärkein aarre, niin Timon lailla se on oma mjerseedes. Eikä kumpikaan senttiäkään alle 600 000 km puhallettu.